Noniin keskiviikko.. Tuli taas tänään koulussakin käytyä ja huomennakin siellä tulee käännyttyä. Tulee tässä jaksossa vissiin yks kurssi suoritettua, jotain sekin. Ens jaksossa pitäisikin suorittaa kahdeksan kurssia. Jos minulta kysytte, niin opo on hullu jos luule että mä ne kaikki saan tehtyä. Kauheet paineet että sais koulun ajallaan käytyä. Ens syksynä pitäs käydä kahdessa työssäoppimisjaksolla ja sitä ennen suorittaa muutama kurssi. Siinä meneekin koko syksy mukavasti. -.-

    Joo niin se lääkäri kun mä kävin maanantaina.. No tuplashan se sen lääkemäärän niinko mä vähän ajattelinkin että se tekee. Että katotaan ny tuplamäärällä joku kuukauden verran ja jos ei auta niin kokeillaan toista lääkettä. Musta kyllä tuntuu että noista ei oo tuplamäärälläkään mitään apua, kun se yksikään ei vakuttanu mitenkään. Mullahan on nyt Serinolia yhteensä 50mg kun on se tupla-annos. Nii ja sitte on Ketipinoria yks tai kaks tablettia päivässä. Mun täytyy kyllä sanoo että niitä mä en oo ottanu joka päivä. Kun ne on univaikeuksiin tarkotettu, mutta ei ne kyllä saa mua nukkumaan millään. Tekee vaan ärtysen uniseks, mutta ei nukuta. Ehkä mua ahdistaa liikaa nukkuakseni, tai jotain.. En tiiä. Sen mun psykatädin piti soittaa mulle ja kertoo koska on seuraava istunto, mut ei oo vielä kuulunu mitään.

    Mitäs muuta? Tänään tuli herättyä järjettömään päänsärkyyn, toivottavasti ei huomenna..

Kymppilinja - Äänetön kuolema

Vedä henkee ja puhalla, ja puhu omal luvalla.
Kun sinetit sun huulil rikkoo pääs, auttaaks burana.
Kaks tapaa elää, joko tiput tai taistelet,
meet harmaan kiven läpi, tai sit kidut ja vaimenet.
Puhu suus puhtaaks, muuten sä oot vaarassa.
Luottamus on pysyvää, eikä kaksnaamasta.
Ruokaa sä saat kaupasta, vettä sä saat kraanasta.
Ystävyydet kiven alla, rakas suolan haavassa.
Miten rahan taida saada usko, toivo lähempänä,
rakkaus ei oo mulle edes samaa maata.
On vaikee puhuu kasvotusten, joten oonko pelkuri.
Huuda kaiken paperilta, pala sydämen tuli.

Otsikolla ja sillä elokuvalla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Toi otsikko vaan tuo jotenkin mun tämänhetkisen tilanteen mieleen.. Mun pitäisi nyt asua pilvilinnassa, mulla on kaikki mistä olen aina haaveillut. Mies ja kiva kämppä ja kissa. Asunto on ihana kun sen on saanut itse maalata ja sisustaa. Mieskin on ihan esittelykelpoinen. Tälläseksi mä sen elämän nuorempana kuvittelinkin. Mutta sillon mä luulin että tällänen elämä ei ole mulle tarkotettu, että ei mua kukaan kuitenkaan halua. Sitten kaikki muuttui niin nopeasti ettei sitä junaa saanut enää pysäytettyä vaikka jossain vaheessa huomasi ettei tämä olekkaan oikea suunta.

Niin että siinäpä olet, pilvilinna romahtaneena väärällä asemalla. Mitäpä siinä on tehtävissä? En minä osaa korjata pilvilinnoja..  Eikä siihen tällähetkellä riittäisi voimiakaan. Tämä on jotenkin helvetilllinen kierre kun asian korjaamiseen tarvittaisi energiaa, mutta tämä tilanne imee kaikki voimat. Jotenkin tämä tilanne on niin umpikuja kuin voi olla..

Joskus sitä miettii miten sitä on voinukki kaivaa ittensä tälläseen kuoppaan. Tuntuu vähän siltä kun olis mustassa laatikossa jossa ei oo kattoo. Sulla on ainekset tikapuita varten mutta ei työkaluja millä niitä koota. Mä yritän nähdä ton mun terapian niin että mä saisin sieltä ne työkalut niitten tikapuitten kokoomiseen että mä pääsen sieltä laatikosta pois.

Mutta sitte tarvis vielä sen rohkeuden kiivetä sieltä laatikosta pois. Siellä olo tuntuu toisaalta ahdistavalta, mutta myös tutulta ja tavallaan turvalliselta. Se on oikeestaan ainoo elämä jonka mä tunnen. Tuntemattomaan hyppääminen vaatii niin paljon rohkeutta että mä en tiedä onko mulla sitä niin paljoa..

Katotaan mitä lääkäri tuumaa huomenna. Nostaako se lääkeannosta vai sanooko se että mä olen ihan toivoton tapaus.

Chisu - Mun koti ei oo täällä

Anna mun mennä.
(Anna mun mennä)
Mä oven avaan,
En henkeä saa.
Anna mun mennä,
(Anna mun mennä)
En tänne kuulukaan.
Mun koti ei oo täällä,
Mun koti ei oo täällä.

Ymmärrän, jos
En anteeksi saa,
Mut en tässä voi olla kauempaa.
Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie,
Liikaa sen piikit pistelee.
Nyt luovuttaisin avaimen.

Miksi yöllä on aina tuotteliaampi olo? Ajatus kulkee yön pimeydessä jotenkin paremmin ja vapaammin. Toisaalta sitä on niin väsynyt ettei jaksaisi ajatella ollenkaan..

Mistä päästäänin loistavalla aasinsillalla seuraavaan aiheeseen.. Eli unirytmiin, joka on mulla tällä hetkellä ihan perseellään. Päivät sekottuu keskenään enkä oo ihan varma millon huominen on jo eilinen. Vielä vaikeempaa on muistaa mitä mä tein toissapäivänä (ja mikä päivä se edes oli). Jos mulla ei olis kännykkää tai internettiä mulle vois väittää että nyt on 13. tammikuuta ja mä voisin melkeen sen uskoo. Onneks on olemassa syntymäpäiviä.. Ne pitää mukavasti kartalla kuukausista. ja sitte kun lumi vihdoin sulaa on varmasti jo kesäkuu. Joten ei tässä hätiä mitiä.

MUTTA yksi päivämäärä on kyllä kiilunu mun kiintopisteenä jo pidemmän aikaa.. 20.3.2010 eli tämä päivä (tai oikeastaan eilinen). Ja on niiin mun tuuria että mun pitää olla kipeenä juuri tuona elitärkeänä päivänä. Mitäkö silloin tapahtui? New Moon ilmestyi DVDnä.. Kyllä, minä pidän Twilightista, enkä edes häpeä myöntää sitä. Paljoa ainakaan. Mutta kuitenkin. Tuo kallisarvoinen DVD julkaistiin lauantaina ja minä olin kipeenä. Perkele kun vitutti ku pientä oravaa. Noh, laskiessani tuhanteen ajatelin että saan sen kuitenkin viimeistään maanantaina pikku kätösiini. Onhan sitä kuitenki odoteltu jo niin kauan että pari päivää ei (muka) haittaa..

Maanantaina on mulla myöskin lääkäri, sikäli mikäli maanantai on 22.pv.. Saas nähä mitä kiva valkotakkinen täti sanoo. Paitsi että ei sillä viimeksikään ollut valkosta takkia ja se oli ihan liian nuori täditeltäväks.. Varmaan nostetaan lääkeannosta että saadaan tästäkin ihmisestä jotenkin toimintakuntonen.

 

P.S. Yöllä tulee ajatuksen lisäksi helpommin kirjotusvirheitä, mutta ne annettakoon anteeksi.

I thought it would be easier to start in English thou my grammar is far from perfect.. But I'm not writing this to you, so bite me. I just think better in english (crazy I know). First of all I'm amazed if somebody (besides myself) IS reading this..

My writing tends to revolve around one thing, how life is depressing.. Well it is to me since I'm depressed. Or so the doc said and why shouldn't I believe her.. And when you look at my family it's not hard to imagine where I get my problems. My family (mom and dad and sister) are.. Well, let's just say they would need a few years of therapy themselves. But I write more about them later on..

As of what I'm feelin' right now.. Sick and tired literally and figuratively. It's almost two o'clock and I should go to sleep, but I'm too tired. Mabye I should continue this tomorrow (or today as you wish) with clearer head and more time in my hands..

 

Yö - Lasisilmä

Kello kolme on, yö on loputon
minne hennot jalkasi kannat?
jouduit pettymään, niin paljon pettymään
vaikka saitkin kaikkesi antaa
enempää, et enempää
sä jaksa, tää olkoon määränpää
vaikkakin, sun vielä kulkevan tahtoisin

Sinun kasvoissas elää unelmas
joissa olet tottunut lentää
kaunis maailma, täynnä rakkautta
näihin haaveisiin uskot sentään
enempää, ei enempää
eihän unelmiaan saa menettää
vieläkin, sinun kulkevan tahtoisin

Siinä sä oot!

Lasisilmä, tiedän sua itkettää
en silti silmissäs kyyneltä nää
mä sun sisääsi katsoa tahtoisin
sinun kasvoihis kasvoni jää
lasisilmä, tahdon sua puristaa
lailla lapsen voit nukahtaa
päästä pois ne kyyneleet
jotka sua on ahdistaneet

 

P.S. I'm crazy about lyrics..